Niihamaan kisasaldo

Tampereella oli tarkoitus startata 4 luokkaa kolmella hevosella. Omien lisäksi mukaan lähti ystäväni Paulan La Bar. Kisoihin lähti mukaan myös äiti, Paula, Paulan "apuri" Henriikka ja polvensa satuttanut hevosenhoitaja Krista, joka selviytyi päivästä kipeästä polvestaan huolimatta hyvin. Isänikin ja muutama sukulainen tuli katsomaan kisoja iltapäivällä. On aina kivaa, kun on monta apukättä ja katsojaa mukana kisoissa.

Vaikka kilpailut olivat vain yksipäiväiset, alkoi valmistautuminen jo torstaina, kun ajoin Kirkkonummelle ratsastamaan Baarin. Torstaina tein kaikkien kolmen kanssa töitä tasaisella, perjantaina hypättiin ja lauantaina tehtiin viimeisteleviä säätöjä pääosin tasaisella muutamaa kavalettia hyödyntäen. Kaikki hevoset tuntuivat kotona hyviltä ratsastaa, joten kisoihin lähdettiin hyvillä mielin.

Lauantaina meni myöhään pakatessa eikä yöunet jääneet kovin pitkiksi kun kello soi kuudelta aamulla. Paula ajoi itse Baarin Kirkkonummelta kisapaikalle, joten oma aamuohjelma koostui hevosteni aamuratsastuksesta. Suuntasin aamuvarhain tallille ratsastamaan hevoset, jonka jälkeen Krista teki niille viimeiset tarvittavat valmistelut ja matka kilpailupaikalle saattoi alkaa. Hevoset pääsivät tallilta Petran rekan kyydillä ja ajoin itse autolla paikanpäälle, jossa sinne päästyäni ensimmäinen luokkani oli juuri alkamassa.

Verryttelyssä Bar tuntui hyvältä eikä ollut laisinkaan niin jännittynyt kuin olimme ajatelleet sen olevan kauden ensimmäisissä kilpailuissaan. Bar hyppäsi puhtaasti 110-luokassa ja saimme jopa sijoituksen (11). Hyppäsin myös sillä 120-luokan, mutta saimme muutaman pudotuksen. Olin silti tyytyväinen rataan, koska se oli Barin ensimmäinen kansallinen 120-startti ja hyvä ratsastettavuus säilyi koko radan ajan.

Kyösti hyppäsi myös samassa 120-luokassa, koska palasi pitkän kisatauon jälkeen radoille. Kun pääsin Kyöstin kanssa veryyttely maneesiin se pukitti minut heti alas selästään. Onneksi ei käynyt kuinkaan ja hyppäsin heti takaisin selkään ja jatkoin veryttelyä. Rata meni lähinnä keskittyessä kyydissä pysymiseen ja tolppien väliin ohjaamiseen. Lopputuloksena yksi pudotus, mutta se ei haittaa. Pääasia oli, että Kyösti oli onnellinen ja innoissaan kisakentille palaamisen johdosta.

Valentinon vuoro oli viimeisenä. 130-luokan veryyttelyssä Valentinolla oli paljon virtaa aamuratsastuksesta huolimatta. Radalla Valentino toimi hyvin ja sen ratsastettavuus oli täysi 10. Perusradan selvitimme puhtaasti, mutta toisessa vaiheessa saimme yhden pudotuksen. Ratsastin toisessa vaiheessa aikaa ihan sata lasissa, mutta se kostautui, kun päästin hevosen liian pitkäksi toiseksi viimeiselle okserille. Sijoituimme silti 7.

Tallille päästyämme hoidimme hevosten jalat ja kävelytimme ne viellä kerran. Laitoimme kisakamat järjestykseen tallilla ja siivosimme hevosauton. Päivän päätteeksi hepat vaikuttivat tyytyväisiltä kisapäivään ja olivat onnellisia päästessään syömään iltaruokiaan. Loppu tiimi hoiti oman iltaruokansa terveellisesti Hesburgerissa. Itse olen ihan tyytyväinen kisapäivään, vaikka voittoa ei tällä kertaa tullutkaan. Lisään kuvia kisoista loppuviikosta:)

Seuraavat kisani ovat vasta maaliskuun lopulla, koska muutan hevosteni kanssa Hollantiin parin viikon päästä. Hollannissa on tarkoitus treenata ja kisata kansaivälisellä tasolla sekä nostaa omaa ja hevosten tasoa kesän tärkeitä arvokisoja silmällä pitäen. Postauksia on kuitenkin tulossa jo ennen seuraavia kisoja. Muun muassa uudesta hevosautosta ja ensi viikolla olevasta ypäjän maajoukkueleiristä!